Kuvataitelija Kirsi Lybeck

Olen kuvataiteilija, kirjoittaja ja pohtija. Olen työskennellyt aiemmin ekspressiivisen taideterapian taideterapeuttina, taideterapiakouluttajana ja työnohjaajana. Valmistuttuani taidekoulusta olen suunnannut enemmän kuvien teon maailmaan. Koetan kertoa myös kuvien syntytarinoita. Saatan lisätä muitakin kirjoituksia. Työskentelen nykyään omassa työtilassani Sysmässä, missä ympäröivä luonto ja sen kauneus on jatkuva inspiraation lähde.

Maalausten lisäksi minua on alkanut kiehtoa myös esinekoosteet, tarpeettomat tavarat ja materiaalit. Maailma on täynnä tavaraa, joiden käyttötarkoitus on kadonnut ja joilla ei näytä olevan enää merkitystä. On hauskaa kerätä niitä. Rakkaimmat ovat sopivia sellaisenaan, mutta muista teen esinekuvia tai -koosteita. Rakkauskirjeet ovat käyneet nippuna nuotiossa, josta pelastin ne kuitenkin. Niiden verkkoalusta on hiiltynyt kuten reunatkin, ja juuret ovat kasvaneet käyttäen kirjeitä ravintonaan. Ehkä kirjeet näyttävät hieman sydämeltä.

Maalatessani pohdin asioiden merkitystä ja aikajanaa. Mikä on työni merkitys tulevaisuudessa ja kenelle se on merkityksellistä? Ehkä joku jälkeläisistäni löytää joitakin koskettavia kuvauksia ja tunnistaa jotakin itsessään? Ehkä joku kokee jotakin samaa, jota itse tunsin kun luin kuvausta isoäitini äidin luontosuhteesta. Hän vei tyttärensä tyttärentyttären metsään, näytti hänelle kastehelmet, ketunleivät, sammalet, tummat kuuset, koivikot, kertoi tarinoita kaiken luonnon elämästä, siitäkin mitä emme näe. Koin nopeassa välähdyksessä hänen elävän ja tutkivan mielikuvituksensa kulun; metsässä, kauneudesta hurmaantuneena, näkymätöntä näkevänä ja tuntevana. Voisinko kuvataiteilijana pystyä välittämään jotakin siitä? Vai koenko voimakkaampana kaiken katoamisen, miten puut kuivuvat, maa mustuu, kivet rapisevat, niihin jää muistoa elossa olemisesta mutta se kaikki on mennyttä, menetettyä, silti kaunista.

Suojelen sinua 2025 puu ja kivi 16 x 14